Viilot & Vainio Facebookissa

Ota yhteyttä

Asianajotoimisto Viilo & Vainio Oy
Topeliuksenkatu 7 A
00250 HELSINKI 
Puh: 010 8411 000

Suomen Vahvimmat

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä on säädetty tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta ja tähän liittyvästä syrjintäkiellosta. Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Tätä yleislauseketta on täydennetty ns. epätyypillisten työsuhteiden osalta niin, että määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä.

Korkein oikeus on viime maaliskuussa antanut asiaa koskevan ennakkoratkaisun (KKO 2008:28). Siinä oli kysymys työnantajan bonusohjelman piiriin kuuluvien työntekijöiden asemasta. Työnantaja oli kutsunut bonusohjelmansa piiriin vain vakituisessa työsuhteessa olevat työntekijänsä, joiden työsuhde kestäisi koko vuoden ja poissaoloja ei olisi yli 3 kuukautta. Ohjelman ulkopuolelle työnantaja oli jättänyt ne määräaikaiset työntekijät, joiden työsuhde oli sovittu päättyväksi ennen vuoden vaihdetta, osa-aikaiset työntekijät ja oppisopimussuhteiset työntekijät.

Epäselvyyttä on ollut siitä, pidetäänkö työnantajan vuosittain päättämää voittopalkkiotyyppistä etuutta lainkaan työsuhteen ehtona. Kysehän ei ole sopimuksesta, vaan työnantajan yksipuolisesti tekemästä päätöksestä. KKO otti tähän selkeän kannan, että kyse on työehdosta, jota tulee soveltaa kaikkiin työntekijöihin yhtäläisesti.

Työnantaja väitti, että bonusohjelman tarkoituksena oli sitouttaa työntekijät eikä määräaikaiset työntekijät olleet samalla tavoin sitoutettavissa kuin vakituiset. Toisaalta osa- aikaiset työntekijät eivät voineet itse vaikuttaa omalla työpanoksellaan yhtiön tulokseen. Näiden seikkojen vuoksi työnantaja katsoi, että sillä on ollut perusteltu asiallinen syy jättää määräaikaiset ja osa-aikaiset bonusohjelman ulkopuolelle.

KKO katsoi, ettei bonusohjelmassa ollut työntekijäkohtaisia tavoitteita. Työsuhteen luonteesta johtuen määräaikaiset ja osa-aikaiset eivät voineet panostaa yhtiön tavoitteisiin samassa määrin. Tätä ei kuitenkaan pidetty asiallisena syynä jättää ko. työntekijät bonusohjelman ulkopuolelle. Sen sijaan sellaiset määräaikaiset työntekijät, joiden työsuhde päättyi ennen vuodenvaihdetta, lähtökohtaisesti saatettiin jättää ulkopuolelle. Jutussa vaatimuksia esittäneiden työsuhteita oli kuitenkin jatkettu eikä heitä sen vuoksi olisi saanut jättää vaille bonuksia.

Sen sijaan oppisopimussuhteen luonteeseen kuulunut koulutuksellinen elementti katsottiin sellaiseksi, että heidät saatettiin jättää bonusten ulkopuolelle.