Viilot & Vainio Facebookissa

Ota yhteyttä

Asianajotoimisto Viilo & Vainio Oy
Topeliuksenkatu 7 A
00250 HELSINKI 
Puh: 010 8411 000

Suomen Vahvimmat

Julkisuudessakin on silloin tällöin esillä erilaisia syrjintäväitteitä työelämässä, joista ”perinteisin” lienee se, että naisia syrjitään miesten kustannuksella. Näitä tilanteita säätelee naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskeva laki.

Käytännön tilanteet ovat melko hankalia, mikä johtuu siitä, että niihin liittyy asian luonteesta johtuen voimakkaita tunnelatauksia ja siitä, ettei kukaan työnantaja tai työnantajan edustaja ikinä myönnä suorastaan syrjivänsä naispuolista työntekijää siksi että tämä on naispuolinen. Aina syrjiväksi väitetty käyttäytyminen johtuu jostakin muusta seikasta.

Tämän vuoksi tasa-arvolaki on rakennettu siten, että työntekijän tulee näyttää toteen jonkinlainen todennäköisyys, että työnantaja olisi syrjinyt häntä. Tällöin syntyy syrjintäolettama, jonka työnantaja voi kumota esittämällä näyttöä siitä, että työnantajan käyttäytymiseen on ollut hyväksyttävä ja asiallinen peruste.

Lisäksi työnantajan menettelyltä ei edellytetä tarkoituksellisuutta eli hänen motiivinaan ei tarvitse olla syrjivä aikomus, riittää kun menettelyn seuraus ja lopputulos on ollut syrjivä.

Oikeuskäytännössä tasa-arvolain vastaista syrjintää esiintyy yleisimmin työn ja erityisesti virkojen hakumenettelyssä. Näissä toista sukupuolta oleva hakija väittää olevansa ansioituneempi kuin vastakkaista sukupuolta oleva. Tällöin tutkitaan tarkkaan hakijoiden ansioita, työkokemusta, koulutusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia, joista viimeinen kriteeri on tietysti vaikeasti mitattavissa. On huomattava, että säännökset koskevat myös tilanteita, joissa ansioituneempi mies on tullut vähemmän ansioituneen naisen syrjäyttämäksi. Vaikka kaikki osapuolet tietävät, ettei kysymys oikeasti ole tasa-arvoasiasta, juttu käsitellään kuitenkin tasa-arvolain mukaisesti, kunhan vain vaatimuksia perustellaan tasa-arvolain ansioituneempi – argumentilla.

Usein tulee vastaan myös tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2-kohdassa mainittu tilanne. Työnantajan menettelyä on pidettävä laissa kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja palvelussuhteen kestosta tai jatkumisesta taikka palkka- tai muista palvelussuhteen ehdoista päättäessään menettelee siten, että henkilö joutuu raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella epäedulliseen asemaan.

Määräaikaiseen työ/virkasuhteeseen tulee aina olla perusteltu syy. Vaikka työnantajalla olisi laillinen peruste määräaikaisuudelle, voi hän silti menetellä tasa-arvolain edellä siteeratun pykälän vastaisesti. Jos hän nimittäin on jättänyt valitsematta raskaana tai perhevapaalla olevan työntekijän uuteen määräaikaiseen työ/ virkasuhteeseen ja ottanut siihen miespuoleisen henkilön, saattaa menettely olla tasa- arvolain vastaista.

Tasa-arvolain vastaisesta syrjinnästä on seurauksena hyvitys, jonka minimimääränä on euroa ja maksimina runsas 15.000 euroa. Maksimi koskee kuitenkin vain työhön/virkaan ottotilanteita. Muissa syrjintätilanteissa ei ole maksimia. Sen lisäksi työnantaja voi joutua korvaamaan aiheutetun taloudellisen vahingon, mikäli sellaista on syntynyt. Laittomissa irtisanomisissa voi tulla vielä irtisanomiskorvaus.