Viilot & Vainio Facebookissa

Ota yhteyttä

Asianajotoimisto Viilo & Vainio Oy
Topeliuksenkatu 7 A
00250 HELSINKI 
Puh: 010 8411 000

Suomen Vahvimmat

Laissa ei ole säädetty, millaista työtä pidetään osa-aikatyönä. Yleisesti osa-aikatyöstä puhutaan, kun työaika on enintään 6 tuntia päivässä ja/tai 30 tuntia viikossa.

Osa-aikatyöstä on säädetty työsopimuslaissa, että jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöilleen. Työnantajan tulee myös järjestää sellaista koulutusta, joka on työntekijän soveltuvuuteen nähden kohtuudella järjestettävissä. Tyypillisesti kysymyksessä on tilanne, jossa työnantajalle on tullut lisää työtä ja on tarve ottaa uusia työntekijöitä. Tällöin on selvitettävä ensin, ovatko yrityksen osa-aikatyöntekijät halukkaita siirtymään kokoaikatyöhön, mikäli heissä on näihin töihin soveltuvia työntekijöitä ja myönteisessä tapauksessa tarjottava tätä uutta kokoaikatyötä heille. Mikäli halukkaita ei löydy, on mahdollista palkata ulkopuolinen työntekijä.

Työnantajalla on usein myös määräaikaisia työntekijöitä palveluksessaan. Mikä on näiden asema silloin, jos työ jatkuukin määräajan jälkeen vakinaisena ja yrityksessä on kuitenkin vakituisia osa-aikaisia työntekijöitä tekemässä samaa työtä tai samantyyppistä työtä. Onko osa-aikaisella työntekijällä tällöin etusija, koska hän on kuitenkin vakituinen? Vai onko määräaikaisella työntekijällä etusija, koska hän on jo samaa työtä tehnyt, osaa sen ja on ollut ehkä useitakin peräkkäisiä määräaikoja samassa työssä, joka nyt jatkuisi vakituisena?

 

Korkein oikeus on tuoreessa ennakkopäätöksessään (2006:49) ottanut asiaan kantaa. Työntekijä B oli hoitanut 1 vuoden määräaikaisessa työsuhteessa kokoaikaista osoitehuoltajan tointa kuljetusalan yhtiössä. Työntekijä A oli ollut vakituisessa osa-aikaisessa työsuhteessa samaan yhtiöön. Osoitehuoltajan toimi päätettiin vakinaistaa ja työntekijä A ilmoittautui siihen, koska oli sovelias ja halusi kokoaikatyötä. Työnantaja kuitenkin nimitti toimeen B:n, joka oli jo vuoden ajan hoitanut kyseistä tointa.

KKO oli sitä mieltä, että työnantaja toimi työsopimuslain vastaisesti, koska osa-aikaisella, mutta vakituisella työntekijällä oli lain mukaan etusija kokopäivätyöhän ennen määräaikaista työntekijää. Määräaikainen työntekijä rinnastettiin ulkopuoliseen työntekijään.

Tapauksessa ei otettu kantaa sellaiseen tuiki tavalliseen tilanteeseen, jolloin määräaikaiseen työsopimukseen ei ole ollut lain mukaista perusteltua syytä ja se on ollutkin voimassa ”virallisesti” toistaiseksi. Lain mukaan nimittäin työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.