Viilot & Vainio Facebookissa

Ota yhteyttä

Asianajotoimisto Viilo & Vainio Oy
Topeliuksenkatu 7 A
00250 HELSINKI 
Puh: 010 8411 000

Suomen Vahvimmat

Työaikalain tarkoituksena on suojata työntekijää tekemästä liikaa työtä, toisaalta asettamalla ehdottomia aikarajoituksia ja toisaalta velvoittamalla työnantaja suorittamaan korotettua palkkaa ylityöstä.

Lakia sovelletaan lähes kaikkeen työn tekemiseen, lukuun ottamatta ylimpään johtoon kuuluvia työntekijöitä, joiden työ käsittää yrityksen itsenäisen osan johtamista tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavaa itsenäistä tehtävää. Oikeuskäytännössä ylimpään johtoon kuuluu toimitusjohtajan välittömästi alaiset johtajat, jotka ovat usein johtoryhmän jäseniä. Näiden alaiset, esim. osastopäälliköt, eivät kuulu ylimpään johtoon. Koska organisaatiot ovat hyvin vaihtelevia ja erilaisia, ei selvää rajaa voida asettaa.

Työaikalakia ei sovelleta työhön, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Tämä pykälä sulkee lain soveltamisen piiristä pois etätyön ja myös myyntiedustajan, jonka pääasiallisesti matkustaa työnsä puitteissa. Oleellisena tässä pidetään sitä, onko työnantajalla mahdollisuutta valvoa työntekijä työtä, ei niinkään sitä, valvooko työnantaja käytännössä.

Usein kysytään, luetaanko ruokatauko työaikaan vai ei. Lain mukaan lepoaikoja ei lueta työaikaan, jos työntekijä saa näinä aikoina esteettömästi poistua työpaikalta. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että jos on sovittu ½ tunnin ruokatauosta, tämä luetaan työaikaan, mutta jos sovittu 1 tunnin ruokatauosta, tätä ei lueta. Työehtosopimuksissa on näistä alakohtaisesti erilaisia määräyksiä.

Jos normaalisti toimistotyötä työpaikalla tekevä työntekijä työn puitteissa matkustaa, ei matkaan käytettyä aikaa lueta työaikaan. Mikäli matkustamista samalla on pidetään työsuorituksena, luetaan tämä työajaksi. Ongelmallisia tapauksia ovat ne, jotka työnpaljouden vuoksi joutuvat esim. junassa tai lentokoneessa tekemään erilaisia muistioita, ohjelmia, raportteja yms. Nykyään näkee aamuisin työmatkalla ja iltaisin kotimatkalla työn uuvuttamia, jotka näpyttävät kannettavia tietokoneitaan tehden ilmiselvästi työtehtäviään ajalla, josta ei lain mukaan makseta.

Työajan pituudesta säännellään työehtosopimuksissa jopa minuutin tarkkuudella. Tavanomaisin työaika toimistotyössä on 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Lain mukaan säännöllinen työaika on edelleen enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

On hyvä muistaa, että ylityötä saa teettää vain työntekijän kutakin kertaa varten erikseen tai lyhyeksi määräajaksi kerrallaan antamalla suostumuksella. Mitätön on sellainen sopimus, jossa työntekijä on lupautunut tekemään aina pyydettäessä ylitöitä.

Ylityötä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. Tästä voidaan laskea, että viikossa voi keskimäärin teettää 4 tuntia ylityötä, ei sen enempää.

Lisätyötä on työ, jota tehdään sovitun työajan lisäksi ilman, että tämä kuitenkaan on ylityötä. Esim. 7,5 tunnin jälkeen 0,5 tuntia on lisätyötä. Tästä maksetaan sama palkka kuin tavallisesta työstä. Ylityöstä maksetaan 50 tai 100 %:lla korotettu palkka ja pyhätyöstä kaksinkertainen. Ylityö voi olla joko vuorokautista tai viikottaista, mutta ei molempia, Pyhätyö voi olla samalla myös vuorokautista tai viikottaista ylityötä. Ylityö voidaan korvata myös vastaavana vapaa-aikana, joka tarkoittaa sitä, että 50 %:n ylitunti korvataa 1,5 tunnin vapaa-ajalla.

Edellä mainittu johtavassa asemassa oleva työntekijä voi sopia, että yli- ja pyhätyökorvaukset maksetaan erillisenä kuukausikorvauksena eli ns. könttäkorvauksena. Tällaisen erillissumman on kuitenkin pitemmällä aikajaksolla vastattava samaa tasoa, joka syntyisi, jos korvaukset laskettaisiin pääsäännön eli prosenttien mukaan.

Tyypillisin työaikalakiin liittyvä erimielisyys syntyy siitä, onko ylitöitä ylipäätään tehty ja onko näihin ollut työnantajan aloite. Erimielisyys syntyy useimmiten sen jälkeen, kun työsuhde on päättynyt. Työnantaja ei ole pitänyt lakisääteistä työtuntikirjanpitoa ja työntekijä esittää epäselviä käpertyneitä taskukalenterimerkintöjä. Oikeudessa nämä merkinnät kuitenkin ovat uskottavia, kun ei muutakaan esitetä. Työnantaja usein väittää, että säännöllisen työajan jälkeen tehty työ ei ole tapahtunut työnantajan aloitteesta, vaan työntekijä on oma-aloitteisesti viettänyt aikaa työpaikalla. Itsenäisissä työtehtävissä työnantaja ei erikseen anna määräystä ylitöihin, vaan näitä tehdään siksi, että ne ovat välttämättömiä. Työ tulee saada valmiiksi määräaikana eikä erityistä käskyä ylityöstä anneta.

Tärkeää on havaita, ettei työntekijä voi edes itse sopimalla luopua työaikakorvauksista. Lain mukaan sopimus jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan tulevia etuja, on mitätön. Työmarkkinajärjestöt on erikseen oikeutettu sopimaan varsin monimutkaisten pykälien perusteella lain säännöksistä poikkeavasti. Kaikesta eivät nämäkään voi sopia.

Korkeimman oikeuden tapauksessa 2007:50 työnantaja ja työntekijä olivat tehneet suullisen työsopimuksen, joka myöhemmässä vaiheessa oli työsuojelupiirin tarkastajan aloitteesta laadittu kirjalliseen muotoon. Tässä työsopimuksessa työntekijä vakuutti, ettei hänellä ollut työnantajalta mitään saatavia, jotka olisivat syntyneet ennen tuota kirjallista työsopimusta. Kuitenkin työsuhteen päättymisen jälkeen työntekijä vaati kyseiseltä ajalta ylityökorvauksia. Korkein oikeus katsoi, että ”työaikalain säännöksissä määrätään muun muassa siitä, millä edellytyksillä säännöllinen työaika saadaan ylittää ja minkälaiset lepo- ja vapaa-ajat työntekijälle on järjestettävä sekä siitä, minkälainen korvaus työntekijälle on tietyistä säännöllisen työajan ylittävistä töistä maksettava. Ellei työaikalaista ilmene, että työaikalaissa säädetystä etuudesta voidaan sopia laista poikkeavasti, ei työntekijälle sanotun lain mukaan tulevia etuuksia voida sopimuksella vähentää.” KKO:n mukaan tällainen sopimus on mitätön, vaikka se olisi tehty työsuhteen kestäessä.