Viilot & Vainio Facebookissa

Ota yhteyttä

Asianajotoimisto Viilo & Vainio Oy
Topeliuksenkatu 7 A
00250 HELSINKI 
Puh: 010 8411 000

Suomen Vahvimmat

Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus päättyy jommankumman sopimusosapuolen irtisanoessa työsopimuksen. Tällöin lähtökohtaisesti on noudatettava irtisanomisaikaa, joka vaihtelee joko työsopimuksen, työehtosopimuksen tai työsopimuslain 6 luvun 3 §:n mukaisesti ja jotka ovat eripituisia riippuen työsuhteen kestosta ja siitä kumpi osapuoli suorittaa irtisanomisen.

Työnantajan irtisanoessa alle 1 vuoden kestäneessä työsuhteessa aika on 14 päivää, 1 vuosi – 4 vuotta kestäneessä on 1 kuukausi, 4 – 8 vuotta kestäneessä 2 kuukautta, 8 – 12 vuotta kestäneessä 4 kuukautta ja yli 12 vuotta kestäneessä 6 kuukautta. Työntekijän irtisanoessa irtisanomisaika on 14 päivää alle 5 vuotta kestäneessä ja 1 kuukausi yli 5 vuotta kestäneissä työsuhteissa.

Jos irtisanomisajasta on työsopimuksella sovittu muuta kuin em. pykälässä, on tällainen sopimus pätevä, edellyttäen, ettei työntekijän puolella ole pitempi irtisanomisaika kuin työnantajan. Yhtä pitkät ajat ovat sallittuja. Jos on sovittu yli 6 kk pituisesta irtisanomisajasta, on tällainen sopimus pätemätön ja sen sijaan noudatetaan 6 kk:n pituista irtisanomisaikaa.

On huomattava, että irtisanomisaikana työsuhde on voimassa kaikkine velvoitteineen ja oikeuksineen. Irtisanomisaikana kertyy vuosilomaa normaalisti ja myös eläke-etuudet ovat voimassa. Työntekijää ei voida määrätä pitämään irtisanomisaikana vuosilomaa, ellei lomakausi ole menossa. Irtisanomisaikana työntekijä ei voi mennä kilpailevan työnantajan palvelukseen rikkomatta lain velvoitteita eikä muutoinkaan syyllistyä kilpailevaan toimintaan. Jos työntekijä on irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä, tulee työantajan koko irtisanomisajan aina työsuhteen päättymiseen saakka tarjota työntekijälle uutta työtä tai koulutusta, mikäli tällaista ilmenee.

Tavanomaista on, että työnantaja kuitenkin vapauttaa työntekijän työvelvoitteesta irtisanomisajaksi. Työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaan tällöin työnantajan tulee kuitenkin maksaa täysi palkka irtisanomisajalta. Toisinaan työntekijä vapautetaan sillä välipuheella, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua töihin, mutta muutoin hän on vapaa. Pitääkö työntekijän tällöin olla koko ajan työnantajan tavoitettavissa ilman, että hän saa mennä esim. uuden työnantajan palvelukseen? Asia on ollut jo pitkään epäselvä, mutta nyt korkein oikeus on antanut asiaan liittyvän ennakkoratkaisun.

Tapauksessa KKO 2010:95 yhtiö A:sta irtisanotut ja työvelvoitteesta vapautetut työntekijät olivat menneet irtisanomisaikana uuden työnantaja B:n palvelukseen, jolloin A oli lopettanut palkanmaksun väittäen, että työsopimukset raukesivat. Koska työntekijät olivat yhtiö B:n palveluksessa, eivät he tosiasiassa olisi voineet irtisanomisaikana palata yhtiö A:han töihin. Heitä ei kuitenkaan ollut kutsuttu takaisin työhön irtisanomisaikana. Mikäli työntekijöille olisi maksettu irtisanomisajan palkkaa työsuhteen loppuun saakka, olisivat työntekijät ansainneet kahdenkertaista palkkaa ja näin perusteettomasti hyötyneet tilanteesta.

Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että yhtiö A:lla on työnjohto-oikeutensa nojalla ollut oikeus irtisanomisaikana kutsua työntekijät tarvittaessa takaisin työhön. Yhtiö ei kuitenkaan ole käyttänyt tätä oikeutta. Selvittämättä siten on jäänyt, olisivatko he työllistymisestään huolimatta voineet tuolloin olla yhtiön käytettävissä. Työsopimusten ei näissä olosuhteissa voida katsoa rauenneen.

Onko sitten niin, että mikäli yhtiö A olisi kutsunut työntekijät takaisin työhön irtisanomisajaksi, ja työntekijät olisivat kieltäytyneet, yhtiö A olisi voinut lopettaa palkan maksun. Tällaisen johtopäätöksen voi lukija tehdä, vaikka oikeuskirjallisuudessa asiasta on esitetty toisenlainenkin kanta.