Viilot & Vainio Facebookissa

Ota yhteyttä

Asianajotoimisto Viilo & Vainio Oy
Topeliuksenkatu 7 A
00250 HELSINKI 
Puh: 010 8411 000

Suomen Vahvimmat

Palkan määräytyminen

Työsuhteen ehdot määräytyvät usean eri lähteen mukaisesti. Työsopimuslaki on luonnollisesti kaiken lähtökohtana ja siitä selviää monesti, miten ehdot määräytyvät, erityisesti silloin, jos työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa ei ole asiasta sanottu mitään.

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä on säädetty työehtosopimuksen yleissitovuudesta, joka on aikaisemmin tunnettu ns. minimipalkkapykälänä. Tarkkaan ottaen se ei ole minimipalkkapykälä kaikilla aloilla ja kaikkien työntekijöiden kohdalla. Pykälän tarkoituksena on turvata työntekijöille vähintään se palkka ja muut edut kuin mitä kullakin alalla on työmarkkinajärjestöjen kanssa valtakunnallisesti sovittu. Työnantajan on noudatettava näitä työehtoja riippumatta siitä, onko se järjestäytynyt vai ei.

Lisäksi tunnetaan useita satoja työehtosopimuksia, jota eivät ole yleis- vaan ns. normaalisitovia. Tällaisia ovat esim. yrityskohtaiset työehtosopimukset.

Useimmiten siis työntekijöiden palkat määräytyvät työehtosopimusten perusteella. On kuitenkin runsaasti aloja, joilla ei ole minkäänlaisia työehtosopimuksia. Näin on erityisesti ylempien toimihenkilöiden kohdalla. Tosin metalli-, konsultti-, sähkö- ja energia-alalla on olemassa ylempiä toimihenkilöitä koskevat työehtosopimukset. Näissä ei kuitenkaan ole palkkamääräyksiä, vaan ne määräytyvät yksilökohtaisesti.

Sen sijaan julkisyhteisöjen (valtio, kunta, kirkko) kohdalla on olemassa kaikkia (lukuun ottamatta aivan ylintä johtoa) virkamies/työntekijäryhmiä koskevat työ- tai virkaehtosopimukset, joiden perusteella palkat on taulukoitu tai ainakin haarukoitu.

Miten palkka määräytyy silloin kun työehtosopimusta ei ole? Silloin ratkaisevaa on tietysti mitä työsopimuksessa on palkasta sovittu. Kun työsopimus on kirjallinen, on yleensä selvää, mikä on palkan määrä. Mutta melko usein työsopimus on solmittu suullisesti ja joskus jopa niin, ettei palkan määrästä ole ollut edes puhetta.

Tällöin tulee noudatettavaksi työsopimuslain 2 luvun 10 §, jossa todetaan, että mikäli työsuhteessa ei tule noudatettavaksi työehtosopimus eivätkä osapuolet ole sopineet palkan määrästä mitään, on työntekijälle kuitenkin maksettava tekemästään työstä tavanomainen ja kohtuullinen palkka. Vanhassa työsopimuslaissa ei ollut vastaavaa säännöstä.

Mikä sitten on tavanomainen ja kohtuullinen palkka? Lain esitöissä ei asiaa ole perusteltu mitenkään. Tavanomainen tarkoittanee sitä määrää, mitä jollakin vastaavalla alalla yleensä kyseisiä töitä tekevälle työntekijälle maksetaan. Kohtuullinen palkka lienee sellainen, jolla normaali työntekijä tulee toimeen.

On myös mahdollista, että työntekijä on esim. ymmärtämättömyydestä sopinut palkan kohtuuttoman pieneksi. Tällöin työsopimuslain 10 luvun 2 §:n mukaan voidaan palkan määrää sovitella. Kyseinen pykälä säätää, että jos työsopimuksen ehdon soveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Vanhassa työsopimuslaissa palkkausehto oli jätetty sovittelun ulkopuolelle, mutta nykyinen pykälä koskee myös palkkaa.

Joskus työnantaja esittää väitteen, että työntekijä pyydettiin talkootöihin eikä näin ollen palkkaa tule maksaa. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 2 momentissa on tällaisen tilanteen varalta säädetty, että lakia on sovellettava, vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta. Toisin sanoen työn teettäjän tulee voida todistaa, että kyseessä olikin talkootyö.