Viilot & Vainio Facebookissa

Ota yhteyttä

Asianajotoimisto Viilo & Vainio Oy
Topeliuksenkatu 7 A
00250 HELSINKI 
Puh: 010 8411 000

Suomen Vahvimmat

Uudessa työsopimuslaissa (55/2001) on säännelty entistä tarkemmin työnantajan velvollisuuksista.

Perinteisesti työnantajan päävelvollisuutena on palkan maksaminen ajallaan ja sovitun suuruisena taikka työehtosopimuksessa määritellyn suuruisena. Lisäksi lakisääteisiä velvoitteita on syrjintäkielto ja tasapuolinen kohtelu sekä työturvallisuusvelvoite. Työsopimuslain 2 luvussa on palkan maksamisesta yksityiskohtaiset säännöt. Syrjintäkiellosta on säädetty myös rikoslaissa ja työturvallisuuslaki määrittelee, mitä työnantajan on otettava huomioon, jotta työnteko olisi turvallista eikä onnettomuuksia sattuisi.

Uutuutena on työsopimuslain 2 luvun 1 §:ään otettu yleissäännös työnantajan velvollisuuksista. Sen mukaan työnantajan on ensinnäkin kaikin puolin edistettävä suhteitaan työntekijöihin samoin kuin työntekijöiden keskinäisiä suhteita. Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että työnantaja tai työnantajan edustaja ei voi itse käyttäytyä miten tahansa suhteessa työntekijään myös sitä, että työnantaja ei saa pysyä passiivisena, mikäli havaitsee eripuraisuutta työntekijöiden välillä. Työnantajalle on siis asetettu velvollisuus edistää sellaisen työilmapiirin syntymistä, jossa ei esiinny esim. työpaikkakiusaamista.

Toiseksi työnantajan tulee huolehtia siitä, että työntekijä voi suoriutua työstään myös yrityksen toimintaa, tehtävää työtä tai työmenetelmiä muutettaessa tai kehitettäessä. Tämä sisältää tietynlaisen koulutusvelvollisuuden niissä tilanteissa kun työn sisältö muuttuu. Velvoite tarkoittaa sitä, ettei työnantaja saa sälyttää koulutusvelvollisuuttaan työntekijälle tilanteessa kun esim. työmenetelmät oleellisesti muuttuvat. Työnantajan tulee huolehtia, että työntekijä selviää uusista ”haasteista”. Laissa on aiemmin säädetty koulutusvelvollisuudesta vain irtisanomisuhan alaisena olevien työntekijöiden kohdalla.

Kolmanneksi työnantajan on pyrittävä edistämään työntekijän mahdollisuuksia kehittyä kykyjensä mukaan työurallaan etenemiseksi. Tämä ei tarkoita, että työnantajan on ”ylennettävä” joku tietty työntekijä aina kun jokin yrityksen hierarkiassa oleva ylempitasoinen toimi avautuu. Sen sijaan lainsäätäjä tarkoittaa tällä sitä, että työnantajan tulee luoda ottamilleen työntekijöille jonkinlainen systeemi, jonka avulla työnantaja pitää huolta työntekijöidensä kehittymisestä, niin että he voivat halutessaan yletä tehtävissään.

Edellä kerrotun 2 luvun 1 §:n esitöissä ei kovinkaan laajasti ilmoiteta, mitä näillä työnantajan yleisvelvollisuuksilla tarkoitetaan. On todettu, että yleisessä työelämässä olisi jo ollut em. periaatteet olemassa ilman lain säännöstäkin. Kuitenkin on merkittävää, että lainsäätäjä on halunnut kiinnittää erityisesti huomiota työilmapiiriin, koulutukseen ja uralla etenemiseen. Voidaan tietysti kysyä, mitä merkitystä tällaisilla velvollisuuksilla on nykyajan työelämässä, jossa entistä enemmän suositaan määräaikaisia, osa-aikaisia ym. pätkätyöntekijöitä (epätyypillisiä työsuhteita). Kun lainsäätäjä on halunnut asettaa työnantajalle em. yleisvelvollisuuksia, voidaan tästä päätellä, että tavoitteena on enemmänkin päästä eroon ns. epätyypillisistä työsuhteista kuin suosia niitä.

Jos työnantaja rikkoo näitä yleisvelvoitteitaan, ei siitä sinänsä ole mitään seurausta, ellei työnantaja samalla riko esim. tasapuolisen kohtelun periaatetta. Tätä uutta pykälää ei kuitenkaan pidä väheksyä, sillä sen merkitys tulee esille muissa tilanteissa (esim. laiton irtisanominen), jolloin työnantajan yleisvelvoitteen vastainen toiminta on raskauttavaa (esim. vaikuttaa vahingonkorvausmäärää korottavasti).