Viilot & Vainio Facebookissa

Ota yhteyttä

Asianajotoimisto Viilo & Vainio Oy
Topeliuksenkatu 7 A
00250 HELSINKI 
Puh: 010 8411 000

Suomen Vahvimmat

Pitkällisen lainvalmistelutyön jälkeen on maahamme saatu uusi työsopimuslaki, joka tulee voimaan todennäköisesti 1.6.2001. Edellinen työsopimuslaki säädettiin vuonna 1970 eli se on ollut voimassa yli 30 vuotta. Tosin sitä on useaan otteeseen hyvin perusteellisesti muutettu vastaamaan kulloisiakin työmarkkinakäsityksiä.

Tällaisen merkittävän uudistuksen vuoksi otan tällä palstalla esille uuden työsopimuslain sellaisia säännöksiä, jotka saattavat tuoda mukanaan muutoksia työsuhteissa ja työelämässä yleensä.

Uusi työsopimuslaki ei tule juurikaan vaikuttamaan työsuhteisiin ja ylivoimainen enemmistö työtä tekevistä käytännössä tuskin huomaakaan, että laki on muuttunut. Pääperiaatteet ovat nimittäin kutakuinkin säilyneet ennallaan. Kuitenkin uusi laki sisältää lukuisia uudelleen kirjoitettuja pykäliä ja nähtäväksi jää, millaisia tulkintoja näistä sitten tulevaisuudessa eri instansseissa saadaan.

Työsuhteen tunnusmerkit

Työsuhteen tunnusmerkit lain alussa (1 luku 1 ja 2 §:t) on säilytetty ennallaan. Työsopimuksen tulee koskea työn tekemistä, työntekijän tulee tehdä työ henkilökohtaisesti, työtä tehdään työnantajan lukuun sopimuksen perusteella vastiketta vastaan työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Merkitystä ei ole sillä, miksi sopimus otsikoidaan, jos se pitää sisällään edellä mainitut elementin, on kyseessä työsopimus. Merkitystä ei ole sillä, mitä työtä tehdään, kunhan tekemisellä on jotakin taloudellista arvoa. Työstä ei tarvitse maksaa rahapalkkaa, palkaksi kelpaa mikä tahansa hyödyke, vaikkapa toinen työ vastavuoroisuustyötapauksessa. Jos työnantaja väittää, ettei palkasta ollut sovittu, vaikka työtä on tehty, tulee työnantajan todistaa, että työ oli nimenomaan sovittu tehtävän ilmaiseksi.

Ratkaisevaa ei pelkästään ole se, että työtä tehdään sellaisessa paikassa, jossa työnantaja ei työn tekemistä pysty valvomaan, esim. työntekijän kotona, eikä se, että työtä tehdään työntekijän työvälineillä.

Poikkeukset

Vanhassa työsopimuslaissa ei erikseen mainittu, millaisiin suhteisiin tai toimintoihin työsopimuslakia ei sovelleta. Uudessa laissa on näistä pykälä (2 §).

Työsopimuslakia ei sovelleta julkisoikeudellisiin palvelussuhteisiin, joita ovat valtion, kuntien, kirkon, Kansaneläkelaitoksen, Suomen Pankin ym. virat. Sen sijaan em. julkisyhteisöjen työsuhteisiin työntekijöihin sovelletaan työsopimuslakia.

Lakia ei myöskään sovelleta tavanomaiseen harrastustoimintaan (esim. urheilu- ja nuorisoseuroissa) vaikka niissä työtä näytettäisiinkin tehtävän. Jos urheilua harrastetaan ammattimaisesti, se kuuluu työsopimuslain piiriin. Lasten ja nuorten ohjaaminen jää lain ulkopuolelle samoin kuin näissä toiminnoissa luottamustehtävissä toimiminen. Usein näistä harrastustoiminnoista ei makseta palkkaa, vaan jonkinlaisia kulukorvauksia, jos niitäkään.

Lakia ei sovelleta ns. vapaaehtoistoimintaan, josta hallituksen esityksessä (HE 157/2000) on esimerkkinä mainittu vammais- ja lastensuojelulainsäädännössä tarkoitettu avohuollon toimintona järjestettävä tukihenkilö ja tukiperhetoiminta, jolla tuetaan lasta, nuorta, vammaista tai heidän perhettään. Kunnat, seurakunnat ja potilasyhdistykset järjestävät tämänkaltaista toimintaa, jota siis ei tehdä työsuhteessa.

Tämänkaltaisissa toiminnoissa ja organisaatioissa voi esiintyä myös työsuhteista työtä, ja rajanveto saattaa olla hankalaa. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun toiminnolla on taloudellinen hyötymistarkoitus tai ansiotarkoitus, on kyseessä työsuhde. Jos taas tällaista tarkoitusta ei ole, on kyse vapaaehtoistyöstä, vaikka siitä maksettaisiin suuriakin kulukorvauksia.

Lisäksi työsopimuslakia ei sovelleta sellaiseen sopimukseen, josta säädetään toisessa laissa erikseen. Tällaisia lakeja ovat esim. merimieslaki, perhehoitajalaki, työmarkkinatuesta annettu laki ja perusopetuslaki. Vielä on sellaisiakin lakeja, joissa luetellaan erikseen, miltä osin työsopimuslakia sovelletaan ja miltä osin ei sovelleta.

Edellä kerrotuissa soveltamisalapykälissä on kirjattu olemassa oleva käytäntö siten, että nyt on selkeämmin ilmaistu, millainen toiminta ei kuulu työsopimuslain piiriin.